Tin Pan Alley oli joukko 1890-luvulta 1950-luvulle vaikuttaneita yhdysvaltalaisia musiikin kustantajia ja säveltäjiä sekä heidän tuottamansa populaarimusiikki. Alun perin se tarkoitti New Yorkissa sijaitsevaa West 28th Street -katua, jonka varrella usean keskeisen kustantajan toimistot silloin sijaitsivat.[1][2] Nimen ”Tin Pan Alley” (suom. ”tinapannukuja”) antoi journalisti-lauluntekijä Monroe Rosenfeld, jonka mielestä musiikkikustantamoiden ikkunoista kadulle kantautuva pianojen ja laulujen ääni muistutti peltipannujen kolinaa.[3]
Tin Pan Alleyta voidaan pitää yhdysvaltalaisen musiikkiteollisuuden syntypaikkana. Tin Pan Alley -kustantajat alkoivat ensimmäisinä markkinoida tuotteitaan suurelle yleisölle ja loivat näin markkinat, jotka perustuivat yksityiselle musiikin kulutukselle.[4][2] Parhaimmillaan Tin Pan Alley -kustantajien osuus musiikin myynnistä Yhdysvalloissa oli jopa 90 prosenttia.[4] Tin Pan Alley menetti asemansa 1950-luvun alussa, kun äänilevyt syrjäyttivät partituurit musiikkimarkkinoilla.[2]
Tin Pan Alleyn menestys perustui suurelta osin vaudeville- ja Broadway-esityksille, jotka tekivät sen musiikkia tunnetuksi. 1920-luvun lopulta alkaen tärkeäksi markkinointikanavaksi muodostuivat myös Hollywood-elokuvat.[1][5]
Tin Pan Alleylla oli keskeinen rooli blues-, jazz- ja country-musiikin popularisoinnissa 1910–1930-luvuilla.[1] Monista Tin Pan Alley -sävellyksistä on muodostunut jazzstandardeja.[6]
Tin Pan Alley -säveltäjien tuotantoon viitataan joskus myös käsitteellä Great American Songbook.[7]